keskiviikko 17. tammikuuta 2007

Daft Punk is playing at my house?

Well, unfortunately not quite. Just that judging by the noise, they just might´ve been.

I was not especially delighted a month ago to hear about the size of my new home away from home when I got to know where I´d be living. My own room has ample space, but I share the guesthousey solution with roughly ten other inhabitants. While everybody at our apartments seem to be easy to get along with, I still knew that eventually I´d just have to bail out. That happened yesterday.

Last evening I took up the official-looking "Pronunciation Guide to Modern Icelandic". It doesn't feel especially contemporary though, since the newest edition was produced in 1988, and the whole volume is still from the good old typewriter editing era. I wasn´t about to let that bring down my determination to be able to pronounce Alþjóðaskrifstofa háskólastigsins properly someday, so I boldly took a comfortable stance in my bed, and started reading and going through the excercises. I got to the third page before right next to my door there were twentysomething people attending a Italian dinner party.

Now, I won´t complain about poor noise insulation in our house, because there does not seem to be any.

Great, thought I. Of course I could've just joined the table, but those of you who know me well enough probably understand when I say I just can't do it on all days. Yesterday was probably one of them, and at this point I meet so many new people all the time that I don't really feel obliged to be in a handshaking readiness 24/7. I wasn't having a bad day, in fact I had been quite industrious. Classes in the morning, taking a swim at the pools next to the campus, then back for some more classes. When the day was turning into an evening, I had spent considerable energy doing things I liked, so I was feeling happily tired. Raukea. (can't think of a good equivalent in English, sorry.) I had tucked myself nicely into bed, wanting to take a look at the book before sleeping, and then all the peacefulness was gone.

Of course I wasn't going to tell the folks to "can you try to be a little more quiet, pleeeese? " as it is the home of their hostess as much as it is mine. I doubt it would've helped for more than 15 seconds anyway. Besides, I wasn't angry at them or anything like that, I just would've liked to have a nice and peaceful evening for myself. I just opted for a walk.

Without thinking all that much, I skipped past Hlemmur towards north to the path alongside the ocean. Naturally you won't be alone, standing on such exposed ground. The wind came down from mountains cold, and like a tide it roared and rolled over me. I turned my back at it and it kept urging me to walk westwards, towards the harbor. Besides stopping at Sólfar I just kept going forward. It was the kind of wind that pierces your clothes, skin and flesh. It was the Nordic wind that swiftly gets truly inside you, wrapping a cold shroud around your soul. And it didn't feel bad at all. I felt relieved, I felt the solitude I needed. While I was slowly going about, trying to protect my nose from the wind, hazily skipping between the little and the little bigger boats and more or less pulsating dim lights, I thought I had come a little closer to discovering something. Something what I came here for. To understand the essence of Icelandic culture, the solitary but warm, simple but enormously beautiful feeling I often have perceived, or thought to perceive. Where it has to originate.

After some meandering walking back towards home, I found myself standing at Hjolmalind. I went in, let the athmosphere and hot chocolate nurture my soul and till the closing time contemplated on what I just had been experiencing. I guess I might have a weird relationship with cold weather. I often find it purifying. Perhaps all the energy in your body is just allocated to keeping you warm, giving you an escape from the less wanted thoughts. When I was walking home again, my skin might've been on goosebumps, but my soul felt exceptionally warm.

Sadly that didn't help me cover my ears from sounds of drunken conversations, singing, dancing and vacuum cleaning at 3am.

5 kommenttia:

Satsuma kirjoitti...

Tsemppiä! Seuraavaksi ostoslistalle korvatulpat :)

Mukavaa, että elo on sujunut hyvin, monia paikkoja on jo tullut itsellä ikävä kun seikkailuistasi lukee... Toivottavasti laitat kuviakin pian nähtäville! Olisi kivaa esimerkiksi nähdä, missäpäin Rekkua asustelet ja missä talossa.

Ottakaa kaikki ilo irti ilmaisia virvokkeita tarjoavista bileistä, niitä aina löytyy, varsinkin näin vaalikaudella :)

dtw kirjoitti...

Tattista, siekin olet tänne eksynyt. Kuvia tulleepi varmaankin seuraavassa postauksessa, nyt kun löysin kamerakaapelinkin. Tossa Meðalholtilla majailen, kivenheiton päässä Hlemmurilta. Seutu on aikas suburbiaa, lähinnä lapsiperheiden pienkerrostaloja ja sit meidän vaihtarikommuuni.

Ihan mukavasti on tosiaan mennyt, vähän tosin häiritsee nyt tuo rauhan puute kämpillä. Sitä on vissiin tottunut liian hyvin äänieristettyihin taloihin. Enpä silti kehtaa siitä liikaa valittaa, kun täällä noita pakopaikkoja tuntuu olevan aika runsaasti. Ja tokihan sitä voi iskeä jotkut Peltorit päähän jossei muuten.

Vaaliporukka tosiaan järjestelee kaikkea aika ahkerasti, ei tässä varmaan kovin montaa selvää päivää näkis jos vain loikkis vastapuolten tapahtumien välillä. Saapa nähdä menevätkö hanat kiinni kunhan tulos on julkistettu. :)

Anonyymi kirjoitti...

Parahin Samuli, blogisi myötä yksi merkittävä blogin ja bloggailun merkityksistä valaistui minulle merkillisesti(jos unohdamme "kansalaisjournalismin" ja muun huu-haan): kaukanakin oleva ihminen on ikään kuin läsnä, jos hänen elämästään ja ajatuksistaan on edes jotenkin perillä. Se on hienoa se.

Onneksi suurin osa tarinoista ovat hymyä täynnä. Ed.postaukseen viitaten ajattelin jakaa oman valvomiskokemukseni: näin vaalien alla opiskelija-asunnossakin herätään aivan uudella tavalla eloon ja yksi yö asuntolaa valvotti Irwinin kappale "Karjala takaisin" -repeatillä ja hemmetin lujaa. On tosin mahdollista, että kyseessä ei ollut pro-Suomi-liikkeen nuorisojaoston mielenilmaus, vaan enemmänkin nuoren miehen elämäntuska. Mutta miksei muutkin nuoret miehet voisi baarin jälkeen chillailla vaikka Amon Tobinin kera? Olisi varmasti parempi olo.Vaikkakin, en tiedä lämpenisinkö Tobinillekaan neljän aikaan yöllä.

Anteeksi pitkä postaus -tarvinnen oman blogin, minkä ehkä teenkin.

Voi hyvin, kuoma. P.S. Jättesplendid, lämmin kylpy luentojen välissä! Mmmmmh!

Satsuma kirjoitti...

No sijainti on ainakin sikäli hyvä, että Kringlaniin on lyhyt matka ja Smáralindin bussi löytyy naapurista (olet kenties jo huomannut, että jos siellä tarvii jotain perunaa kummempaa välinettä, pitää lähteä ostoskeskukseen exculle)!

Lisäksi siinä vieressä Flókagatanilla on kenties arvostetuimman islantilaisen taiteilijan, Jóhannes S. Kjarvalin museo "Kjarvalsstaðir". Ihan vinkeitä töherryksiä (oma suosikki ehkä "Skjaldmey")!

Yksi parhaista on kuitenkin valokuvausmuseo, joka on Tryggvagatanilla kaupunginkirjaston yläkerrassa 6. kerroksessa. Sieltä saa tosi makeita postikortteja, jotka on tehty vanhoista valokuvista (mm. herra Kjarval juomassa Brennivíniä)...

Ja siellä kampuksella sijaitsevassa kansallismuseossahan on aina niitä opiskelijoille ilmaisia päiviä (olisko ollut keskiviikko), ja ainakin valokuvanäyttely on huikea!

Täällä on lunta ja räntää, toivottavasti Rekussa jotakin parempaa (sigh)...

dtw kirjoitti...

Pemmi! Sieki oot täällä!

Elä vaan rupea pyytelemään anteeksi pitkiä postauksia. Meillä kun ei lasketa.

Eikös se yhä ole tajunnanvirtanen oo sekin sukulainen, joka majailee muilla mannuilla? Ei mutta ymmärrän kyllä mitä meinaat, minäkin kovin mielelläni lukisin sinua.

Olen pahoillani yleisen yörauhattomuuden puolesta, täälläkin oli toiset illalliset vielä seuraavana iltana... Mielummin kyllä heräisin kukonlauluun kuin Irwiniin. Veikkaisin kylläkin että asiaan liittyy elämäntuskaa, lie kyseessä sitten pro-Suomen nuorisojaosto tai ei.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että yhden jälkeen aamuyöllä ihmisten pitäis saada soittaa pelkästään mun hyväksymiä levyjä. Ja lopuksi, varokorvias saattaa muuten saada hieman edistyneempää täydennystä lähipäivinä, keep your eyes open and ears closed!

Ässä, jeh, ei mulla sijainnista valittamista olekaan. Toki täältä koululle kävelee jonkin aikaa, mutta toistaiseksi siihen on ollut mukavan motivoitunut. Kringlan on tosiaan näppärän lähellä, Smáralindissä en ole käynyt. Ikeaan tosin repästiin porukalla bussilla taannoin.

Kjarvalsstaðirin puistossa on tullut pyörittyä ja chillailtua, sisään asti en vielä ole uskaltanut. Reilusti kiitoksia vinkeistä silti! Kansallismuseo on tosiaan keskiviikkoisin ilmainen. Kling & Bang koskettaa meikäläistä myös.

Sää täällä on ollut oikein jees, paljon talvisempaa kuin mistä kolmisen viikkoa sitten lähdin. Välillä nyt pieni tuulenviri heiluttaa kaulaliinaa, mutta johan tuohon Vaasassa tottui.